Pimeillä markkinoilla

Ovi kolahti takanani. Saattajina oli kaksi vartijaa, Koistisen lisäksi, ja minulla ranteissa hilut. Livahdimme yöhön sivuovesta, vaikka jonkinlainen passituskin minulle oli peitteeksi kirjoitettu. Koistinen oli myynyt minut johonkin hämärään filmiin. Tai ei oikeastaan minua vaan “pikkuveljen“. Tarkoitus oli kuvata “rahaotos“, lisähoukutteena pikku bonuksia, Koistinen luetteli. “Katso sitten että tulee muutakin kuin kuumaa ilmaa“, se varoitti. “Että kädet peiton päällä loppuaika.“



Pitkä aika se oli, mutta kyllä minä oman etuni ymmärsin. Käänsin gimmakalenterinkin seinältä nurinpäin. Pääsisin rentoutumaan. Ehdoiksi sanelin, että kasvot eivät saa näkyä ja intiimikontaktissa käyttäisimme kortsua. En yhtään luottanut näihin Koistisen kuvioihin.



Studio oli kolkolla, syrjäisellä tehdasalueella, mutta kinkku verevä ja hyvälihainen, kuin suoraan märästä unesta. Hän otti meidät vastaan takahuoneessa mustassa pitsialushameessa ja törkeän leveissä sukkanauhoissa. “Noiden reisien vuoksi voisi kuolla“, henkäisin. “Ota vaan iisisti, poju“, kilahti kuin enkelikellosta. Heitin munasilleni. Nainen kiinnitti siteen silmilleni, se kuului kuulemma rooliin, ja ohjasti minut käsiraudoista studion puolelle. Aisa keikkui raskaana askelten tahtiin.



“Tulo uudestaan“, komennettiin, ja niin hapuilimme takaisin. Sulottareni läpsi minua leikkisästi takapuolelle ja minulla rupesi tosissaan töröttämään. Kuumotti ja teki hepua. Arvasin että täyttä päätä kuvattiin.



Minut peruutettiin pöydän ääreen, sen päälle selälleen ja sidottiin käsistä ja jaloista. Koistisen kyylät siinä ähelsivät, tunsin äänistä. Se vähän kipsasi mieltä, mutta lamput sentään lämmittivät kivasti.



“Miehekkäät karvat“, hoito kujersi sormet kainaloissani. Hän veteli kynsillään kylkiäni pitkin aina varpaisiin saakka. “Aii-ii“, minulta pääsi, kun gimma tuli reisien sisäpintaa takaisin. Olin rävähtänyt kananlihalle päälakeani myöten.










Nainen huiski hiuksilla vatsaani ja ohimennen kulliakin, joka ojenteli sokeassa vapaudessaan. Värisin odotuksesta. “Koske, koske, ota kiinni“, hoin mielessäni.



“Söötti kikkeli“, bööna ihasteli. “Nauratetaan sitä pikkuisen.“



Tunsin kuinka jokin vaativa, samalla herkkä kapine tutki terskan poimuja. “Tämä on hanhen sulka“, tipu visersi kutittaen ilkeästi molon aukkoa. Kun hän siirtyi askaroimaan herkkiä alapintoja, levitin ähkäisten koko maitipuoleni. Stondis jyskytti niin että korvissa soi. Vedin nenääni hajuveden ja naaraan tuoksua.



“Hui, kuinka ärhäkkäät kivekset“, typykkä veikisteli. “Ne täytyy saada paremmin esiin.“



Takapuoleni alle työnnettiin pyyhe. Ihmettelin ja kuulostelin. Jotakin viileää ja märkää purskahti muniini. Partavaahtoa, haistoin. Määrätietoinen käsi kiertyi kulkusiini. “Älä liiku ettei satu vahinkoa“, donna varoitteli, kun partakoneen kylmä terä liukui kivesten piukalla pinnalla. Tuskin uskalsin hengittää.



“Nyt kelpaa vaikka häihin“, hani hyväksyi. “Pelottiko vai tekikö nannaa?“ “Pelotti“, sanoin. “Sitten sinua täytyy hyvitellä.“



Pehmeä käsi tarttui vatsan päälle kaatuneeseen kaluuni ja käänsi sen varovasti pystyyn. Nainen valutti jäsenen päälle öljyä ja hieroi liukkain, osaavin ottein. “Koskas tämä veijari on saanut viimeksi mirriä?“, lyyli kehräsi, ja minä vikisin ja vonguin. Kullia pakotti. Pian olisi päästävä kelkkimään.



Sitten ritsa lopetti, arvasi, että kukko kohta kiekuisi.



Side sipaistiin silmiltäni. Olin autuaasti unohtanut missä olin ja räpyttelin kirkkaissa valoissa. Videokameran silmä tuijotti suoraan yläpuoleltani, tankoon kiinnitettynä. Toisella kameralla zoomattiin kiiltävänä ojentelevaan kaluuni. Limaa roikkui sen päästä pitkänä, sinnikkäänä säikeenä.



“Hei“, ärähdin, kun kameramies tähtäsi naamaani. “Feisiä ei kuvata!“



“Kuule“, Koistinen kumartui lähemmäksi. “Sinulle tehdäänkin luonnerooli. Nuo nätit silmät, katsos, ja korvarengas. Minä möin nekin.“



Huomasin samassa, että huoneessa oli toinenkin alaston mies. Naisen takaa erottui kalju, synkkä roikale, suonikas lihakulli roikkuen. Hän räpsytteli nymfin sukkanauhoja, sormi syvällä sukan varressa.



“Juri on linnakundi Narvasta“, Koistinen selvensi. “Ei puhu suomea. Hän laittaa sinulle narun kiveksiin.“



“Häh“, hermostuin. Doris oli sipaissut alushameen yltään. Tuskin ehdin vilkaista meijereitä, kun hoksasin miehen sormissa pitkän, valkoisen nyörin. Hän pyöräytti muutaman hyytävän kierroksen sukukalleuksiini, veti narun päät isovarpaitteni väliin ja kiepautti nilkkoihin. Olin nalkissa, totisesti. En uskaltanut hievahtaakaan. Olisin huutanut, jos ääntä olisi tullut. Huomasin monitorista lautasen kokoisiksi laajenneet silmät. Kuva tuli yläkamerasta. Toisella otettiin lähitilanteesta kaikki irti.



Mies näpsytteli narua kuin basson kieltä, ja älähdin. “Ei saa satuttaa“, Koistinenkin varoitti. “Kuvaus“, kameramies murahti. ”Hiljaa siellä!”



“Sattuu!“, sain vihdoin suuni auki. Ei mitään vaikutusta. “Koistinen, per...!“



Tiiliskivi työnnettiin kireitten pallukoitteni alle. Ihan totta. Petollinen naikkoseni sen sinne asetteli, bosat värähdellen, raapi pitkillä kynsillään pultereitani kiven reunalla. Ulisin kauhusta.



“Smailia vaan“, kameramies virnuili. “Näyttää hyvältä stagella.“ Toinenkin tiiliskivi oli pantu peliin. Kivien kolahdus tuntui luissa ja ytimissä, paine palleissa ja haukan kynnet ... ahtaaksi oli käynyt maailma olla ja elää. Sitten naru hellitti ja silmukat pyöriteltiin vauhdikkaasti auki.



Ehdin tuskin vetää henkeä, kun tyrmistyin uudelleen. Alaston roikale oli tarttunut testikkeleihini. Kenenkään estämättä hän sormeili jalokiviäni vuoron perään kuin saalista arvioiden. Ähisin sietokykyni äärirajoilla. “Kuule“, Koistinen kuiskasi mielevänä korvaani. “Ne haluavat ostaa sinulta toisen kiveksen. Pyydetään tuplahinta ja pannaan puoliksi.“


Lähteet: http://girlspescaraa.xyz/porno-sivu-treffit-oulu-akkala

Silloin käämini paloivat. “Se oli vaan leikkiä!“, Koistinen pyörsi välittömästi puheensa. “Se kuului hei rooliin.“



Vähitellen roolit valkenivat minullekin. “Juri“ puhkesi puhumaan suomea. “Tsorge, jos teki klesaa“, hän oli pyytävinään anteeksi. En totisesti antanut. Minut oli karseasti narutettu, ihan kirjaimellisesti, kuvattu sopimuksen vastaisesti myös fasadista. Internetiin ne nauhat lopulta päätyivät, johonkin hämärään luukkuun koko maailman nähtäväksi. Siellä ne pyörivät aivan älyttömän suosittuina tai ehkä pikemminkin naurettuina. Juoni on kuulemma ”syvältä”, mutta näyttelijän suoritus vakuuttava.



Enkä päässyt köykkimään. Misukka sipaisi pikkupöksyt jalastaan ja keikisteli tupsuaan. Hän öljysi taas kaluni. Hiveli, kutitti ja kidutti. Kiusasi silloinkin, kun minulta lopulta turskahti äärimmilleen kiihotettuna. Autuaallinen hymy huulillaan kotka piteli sormenpäillään kulliani ojossa korkeiden kermaisten kaarien läiskähdellessä vatsalleni. Sitä on tuottajani ruudulta ihaillut. “Tulee kuin Stalinin uruista.“



Koistinen käy sellissä ehdottamassa uutta keikkaa. “Älä unta nää“, sanon. Hän yrittää lahjoakin, luovutti minulle kaikki bonukset. Niitä tuli aitoudesta ja hyvistä saundeista. Olinhan minä äänessä. Huusin avuttomana peniksen potkiessa laukeamisen riemuaan tyhjälle taivaalle. Kiljuin ulos kiimani ja kiukkuni. Siitä tuli firman tavaramerkki. Logoon on piirretty aasi.